Ei tule sitten vissiin sijoituspentua :( Lotta oli käynyt eilen ultrassa, ja oli todettu tyhjäksi tai yksi/kaksi pentua. Siinä sen taas näkee, ettei kannata kauheasti etukäteen miettiä, pieleen menee.
Poope talloo onnistuneesti mun jalkojani edelleen. Kas kun lähelle on päästävä. Vasemmassa jalkapöydässä on mustelma kynnen raapaisun jäljiltä (vaikka Poopen kynnet kuluvatkin enemmän, kuin aussien kynnet, niitä silti on), 30 kiloa silkkaa huumoria seisoo jalan päällä, niin kai se nyt näkyy.
Pikkupirpana Carlos on oikea ärrieri; Toni saa kyytiä välillä tosi lahjakkaasti. Ihmeen kesysti Toni silti suhtautuu kauluksessa roikkuvaan rähisijään. Toinen tietenkin osaa hyödyntää "olen pieni pentu"-olemuksensa, ja heittäytyy heti selälleen, kun Toni meinaa hermostua. Selällään se kyllä viettää muutenkin aikaa, Toni kippaa sen nurin aina, kun tuntuu siltä, että nyt riittää.
Carlos on mun perääni, jos laitan ihan minkä oven tahansa kiinni niin, että Carlos jää toiselle puolelle, siitähän seuraa armoton huuto.
Illat on melko vilkasliikenteisiä, etten sanoisi, mutta onneksi tuossa puoli 10 jälkeen alkaa hiljentymään. Tässä vaiheessa (22.25) joka puolelta kuuluu tasainen kuorsaus, ja joka koiralla on naamallaan ilme "älkää puhuko mulle".
Tässäpä meidän pienestä 11 vkoa vanhasta Dumbosta kuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti