Viikon eka työpäivä siis takana, onneksi postivuorossa, ettei tarvinnu paljo puhua. Ääni on ku murkkupojalla; kiekuu välillä ja välillä kuulostaa ihan normaalilta. Postihuki jatkuu huomenna. Perjantaina vissiin pitäis yrittää jottain puhuakin...
Vettä satelee. Kuivuuko täkit? Not. No, kesä kuivaa, minkä kastelee, ja jos noi tuossa kaiteella on vielä viikon, niin saa sitten varmaan ostaa uudet.
Krassinsiemenille tää sade tekee hyvää :) Eipähän tartte risukasan juurelle kannulla kantaa vettä. Sadevesitynnyritkin täyttyvät taas. Oikeastaan aika sopivasti sadetta, kun ajattelee tuota kastelua; kun tynnyrit tyhjenee, alkaa satamaan, ja taas alusta.
Kaivinkonemiestä tässä odotellaan, ilmeni, että kukkapenkkikaivannossa on niin isoja kiviä, että ei niitä käsipelillä pois saa. Lisäksi täytyy kaivaa sähkökaapeli suihkulähteen sähköistykseen (ja samalla reissulla tietysti liiteriinkin valot), joten tilattiin sitten kaivuri. Ruotsinkielinen setä oli hän, ja jollain tapaa ruotsinkieli multakin taittuu, kun kaivuuhommista saatiin sovittua. Hän soittaa, kun hän on tulossa, eli viimeistään ensi vkl kaivuri on pihalla mylläämässä.
Ensi sunnuntaina on se Tuurin näyttely. Vieläkin kahden vaiheilla, että lähdenkö vai en. Toni on toisaalta niin viehko tytteli, että se kirjavuus ei paljoa häiritse minua muuten, kuin tuomarisilmillä tarkastellen. Sillä on aivan ihana luonne, häntä heiluu koko ajan. Carlos taas liikkuu hyvin aussimaisesti, kun se on oikein täpinässä, se hypsyttelee hyvin keposesti, kuin kissa. Carlos on loppuviimein paljon parempi liikkkuja, kuin Toni, siinä on sitä kissamaista keveyttä, ja voimaa takaliikkeissä, mitä Tonissa ei ihan ole. Toni on lihaksikkaampi, joten liikkkuminen on raskaamman näköistä.
Onneksi on se blonditeltta, joka varmaan pitäisi korjata... Yksi nurkkakiinnike on auennut ompeleistaan, ja se pitäis vissiin karhulangalla kursia umpeen, että putket pysyy paikoillaan. Toisaalta Tiina -teltan aiempi omistaja- sanoi, että käy siihen nitojakin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti